Vaarin 70-vuotishaastattelu

Minun vaaristani oli seuraavanlainen haastattelu Satakunnan kansassa 14.11.2002:

"Lentävä laita" Viljo Vainio innostuu yhä urheilusta

Porilaisen jalkapallon ensimmäiset sankaritarinat rakennettiin jo 1950-luvulla, kun Rosenlewin Urheilijat-38 nousi ensin mestaruussarjaan ja otti heti seuraavana vuonna SM-hopeaa. Yksi noiden upeiden kausien 1958-59 tärkeistä miehistä joukkueessa oli Viljo Vainio, "Lentävä laita."

"Nopeutta oli nuoruusaikana sen verran nykyistä enemmän, että tuo lempinimi saattoi olla paikallaankin”, naurahtaa edelleen aivan urheilijan mitoissa pysynyt Vainio. Ei uskoisi, että nuorekas palloilumies täyttää, huomenna 70 vuotta.

Vainio itse arvelee, että terveys ja hyvä kunto pohjautuvat paitsi urheilulliseen elämäntapaan niin myös suurperheeseen. Viiden lapsen isällä on vipinää riittänyt tasaisesti jo siitäkin syystä, että nuorimman ja vanhimman lapsen ikäero on lähes 20 vuotta. Kvintetin esikoisessa ja ainoassa pojassa, nykyisin neljääkymppiä huitelevassa Veijo Vainiossa, isältä perityt jalkapallogeenit ovat yhä aktiivisessa käytössä. Veijo kuuluu jalkapalloliigan linjatuomareihin.

”Nopeasti ajatellen aika on mennyt kuin siivillä.”
Mutta kun tarkemmin pohtii, niin huomaa, että paljon on tapahtunut. Jalkapallo, perhe, työ ja harrastukset ovat täyttäneet ensimmäisen seitsemän vuosikymmentä sopivassa suhteessa, miettii Vainio.

Työelämästä Vainio jäi eläkkeelle päivälleen tasan 50 vuoden jälkeen vuonna 1998 metallivalimo Lahtisen palveluksesta myyntipäällikkönä. Nuoruudessaan hän pystyi yhdistämään sekä urheilun että opiskelun. RU38:n jalkapallon huippuvuodet osuivat juuri siihen saumaan, jolloin Vainio opiskeli teknikoksi Turussa.

”Keväisin ja syksyisin harjoittelin paljon yksikseni Turun Kupittaalla ja osallistuin vain RU:n peleihin. Upeimmat muistot ovat noususta pääsarjatasolle. Hyvän ja yhtenäisen joukkueen onnistuminen myös seuraavana vuonna oli luontevaa jatkoa edellisen kesän hyville esityksille.” Pääsarjatasolla Vainio pelasi kaksi kautta, sillä SM-hopean jälkeen RU-38 putosi takaisin suomensarjaan.

”Loukkaantumiset olivat silloin ongelmana. Nykyäänkin huomaa selvästi, että hyvänkin joukkueen esityksessä jo parin avainpelaajan poissaolo näkyy selvästi”, sanoo Vainio.

Vainio lopetti aktiiviuransa jalkapalloilijana 1963 suomensarjatasolla. Elämässä tulivat eteen naimisiinmeno ja perheen perustaminen.

Jo hyvin varhain Vainion perheen vapaa-ajasta haukkasi suuren osa lasketteluharrastus, joka jatkuu edelleen. Nykyisin Vainio suuntaa kahdesti talvessa Lappiin Rukan ja Sallan lomaviikoille. Pohjoisen lumille kokoontuvat usein myös lapset perheineen.

Vainio on myös laulumiehiä. Hän on elvyttänyt nuoruusvuosien harrastuksensa seurakunnan kuorossa. Lähiviikkojen ohjelmassa ovat joulukonsertit. ”Toki innostun edelleen myös urheilusta. Jalkapallon lisäksi seuraan aktiivisesti jääkiekkoa. Jotenkin pitäisi saada molemmat lajit Porissa parempaan tasapainoon. Toisaalta aaltoliikettähän urheilu aina on ollut”, kiteyttää Vainio.

Juhlapäivänä huomenna perjantaina kahvipannu on kuumana Kuukkarissa kello 16 lähtien.


Edelleen aktiivinen urheilumies.
Viljo Vainio oli voittamassa Poriin ensimmäistä jalkapallon SM-mitalia 1959 RU-38:n riveissä ja viihtyy edelleen hyvin jalkapallokatsomossa.

Satakunnan kansa 14.11.2002
Matti Majasaari

 

[Vaarin 70-vuotisjuhla Rantakartanossa]

[Takaisin Amalian kotisivulle]