"Lentävä laita" Viljo Vainio innostuu yhä urheilusta
Porilaisen jalkapallon ensimmäiset sankaritarinat rakennettiin jo
1950-luvulla, kun Rosenlewin Urheilijat-38 nousi ensin mestaruussarjaan ja
otti heti seuraavana vuonna SM-hopeaa. Yksi noiden upeiden kausien 1958-59
tärkeistä miehistä joukkueessa oli Viljo Vainio, "Lentävä laita."
"Nopeutta oli nuoruusaikana sen verran nykyistä enemmän, että tuo
lempinimi saattoi olla paikallaankin”, naurahtaa edelleen aivan
urheilijan mitoissa pysynyt Vainio. Ei uskoisi, että nuorekas
palloilumies täyttää, huomenna 70 vuotta.Vainio itse arvelee, että
terveys ja hyvä kunto pohjautuvat paitsi urheilulliseen elämäntapaan
niin myös suurperheeseen. Viiden lapsen isällä on vipinää riittänyt
tasaisesti jo siitäkin syystä, että nuorimman ja vanhimman lapsen ikäero
on lähes 20 vuotta. Kvintetin esikoisessa ja ainoassa pojassa, nykyisin
neljääkymppiä huitelevassa Veijo Vainiossa, isältä perityt
jalkapallogeenit ovat yhä aktiivisessa käytössä. Veijo kuuluu
jalkapalloliigan linjatuomareihin.
”Nopeasti ajatellen aika on mennyt kuin siivillä.”
Mutta kun tarkemmin pohtii, niin huomaa, että paljon on tapahtunut.
Jalkapallo, perhe, työ ja harrastukset ovat täyttäneet ensimmäisen
seitsemän vuosikymmentä sopivassa suhteessa, miettii Vainio.
Työelämästä Vainio jäi eläkkeelle päivälleen tasan 50 vuoden jälkeen
vuonna 1998 metallivalimo Lahtisen palveluksesta myyntipäällikkönä.
Nuoruudessaan hän pystyi yhdistämään sekä urheilun että opiskelun.
RU38:n jalkapallon huippuvuodet osuivat juuri siihen saumaan, jolloin
Vainio opiskeli teknikoksi Turussa.
”Keväisin ja syksyisin harjoittelin paljon yksikseni Turun
Kupittaalla ja osallistuin vain RU:n peleihin. Upeimmat muistot ovat
noususta pääsarjatasolle. Hyvän ja yhtenäisen joukkueen onnistuminen
myös seuraavana vuonna oli luontevaa jatkoa edellisen kesän hyville
esityksille.” Pääsarjatasolla Vainio pelasi kaksi kautta, sillä
SM-hopean jälkeen RU-38 putosi takaisin suomensarjaan.
”Loukkaantumiset olivat silloin ongelmana. Nykyäänkin huomaa
selvästi, että hyvänkin joukkueen esityksessä jo parin avainpelaajan
poissaolo näkyy selvästi”, sanoo Vainio.
Vainio lopetti aktiiviuransa jalkapalloilijana 1963
suomensarjatasolla. Elämässä tulivat eteen naimisiinmeno ja perheen
perustaminen.
Jo hyvin varhain Vainion perheen vapaa-ajasta haukkasi suuren osa
lasketteluharrastus, joka jatkuu edelleen. Nykyisin Vainio suuntaa
kahdesti talvessa Lappiin Rukan ja Sallan lomaviikoille. Pohjoisen
lumille kokoontuvat usein myös lapset perheineen.
Vainio on myös laulumiehiä. Hän on elvyttänyt nuoruusvuosien
harrastuksensa seurakunnan kuorossa. Lähiviikkojen ohjelmassa ovat
joulukonsertit. ”Toki innostun edelleen myös urheilusta. Jalkapallon
lisäksi seuraan aktiivisesti jääkiekkoa. Jotenkin pitäisi saada molemmat
lajit Porissa parempaan tasapainoon. Toisaalta aaltoliikettähän urheilu
aina on ollut”, kiteyttää Vainio.
Juhlapäivänä huomenna perjantaina kahvipannu on kuumana Kuukkarissa
kello 16 lähtien. |