Kuusamo 2003
Vinkki: saat kuvasta isomman napsauttamalla sitä. Takaisin pääset Edellinen [Back] -painikkeella.
Matka Kuusamoon maaliskuussa 2003
Kun olin hieman alle ja hieman yli kahdeksan kuukautta vanha, niin pääsin käymään Kuusamossa.
Matkalla sinne poikkesimme Kristan ja Hannun luona Tampereella. Siellä luin Aamulehteä. Meillä kotona tulee Satakunnan kansa.
Aamulehden lukua Tampereella
Sain myös dominokeksejä. Niitä oli ostettu Minin takia. En ymmärtänyt mutta kai se piti paikkansa koska niin sanottiin.
Dominokeksien syöntiä.
Sitten mentiin autoon. Minulla oli uusi istuin, johon nukahdin heti. Vedin sellaiset kuuden tunnin unet ja heräsin jossakin Kiimingin koillispuolella. Niin minulle kerrottiin. En osannut lukea niitä kylttejä itse.
Kuusamossa
Siellä Kuusamossa menimme sellaiseen mökkiin asumaan. Se oli puusta
tehty. Paitsi ikkunat.
Kuusamoon oli tullut myös kaksi minun serkkuani. Olisivat tulleet vaikka
kaikki, siinä sitä vasta olisikin ollut hulinaa.
Myös muita tuttuja - hieman vanhempia - oli sinne jostakin eksynyt.
Mökki ulkoa ja sisältä.
Huilasin Annika-serkun vieressä lattialla. Ulkona
totuttelin uuteen paikkaan isän sylissä.
Ulkona oli isot kinokset. Ne olivat lumesta tehdyt. Lumi on sellaista valkoista, jota kotona oli vähän ja täällä paljon. Sitä ei kuulemma saanut syödä, mikäli vain oli jotakin muuta tarjolla. "Sitä syödään vasta hätätilanteessa", sanoi isä.
Minä ja Jenna hangessa.
Sitten pulkkailemaan. Onneksi minun ei tarvinnut vetää ketään, vaan sain vain makailla muiden kiskottavana.
Minä pulkan kyydissä
Minä menin isän syliin ja pyysin että harjoiteltaisiin vaikka mäkihyppytyylejä ilman suksia.
Mäkihyppyharjoitukset alkavat v-tyyliin totuttelulla.
Yhtenä aamuna Jenna juoksi paljain varpain ulos lumeen. Taisi siinä varpaita kipristellä, koska hän tuli aikamoista vauhtia takaisin. Tämän jälkeen päivävaatteet päälle ja lattialle makailemaan. Siinä oli mukavan lämmintä ja Jennakin sai sulateltua jalkojaan. Annika lähti jo ulos leikkimään ja kurkisteli meitä mökissä olijoita ikkunasta.
Jenna paljain varpain hangessa. Sisällä oli lämpimämpää, mutta Annika halusi
ulos. Onneksi ulkovaatteissa.
Rukatunturi
Pienen automatkan päässä oli Rukatunturi. Se oli korkeampi kuin meidän talo. Ei edes Rantakartano meidän naapurissa ole niin korkea.
Rukatunturi. Kauempaa ja lähempää ja laajemmin
Siellä Rukan rinteessä oli jotakin amatöörilautailijoita harjoittelemassa. Ne olivat kuulemma sukua minulle. Kyllä niistä jonkun näki hetken pystyssäkin, jos vain jaksoi katsella kauan.
Amatöörit rinteessä.
En kestänyt katsella sitä kaatuilua, vaan käänsin pääni pois. Sitten tuli kylmä ja lähdin autoon tutkimaan Jennan hammasta. Tai tarkemmin sitä kohtaa, jossa hammas oli ollut.
Harrastelijoiden katselu väsyttää. Takaisin autoon. Jennalta lähtenyt hammas
oli paljon mielenkiintoisempaa
Minulla oli kahdeksankuukautispäivä. Olin siis matkalle lähdettäessä alle ja matkalta palattuamme yli kahdeksan kuukautta vanha. Koska matkan aikana olin hetken tasan kahdeksan kk, niin päätimme mennä tilaisuutta juhlimaan ravintola Kaltiokiveen. Se sijaitsee Rukahovi-hotellissa siinä Rukatunturin juurella. Ravintola on sellainen paikka, jossa vain istutaan pöytään ja ruoka tuodaan eteen. En käsittänyt mikä siinä muka on tavallisuudesta poikkeavaa; niinhän tapahtuu aina.
Täällä on maksavia asiakkaita! Kun hetken odottaa, niin saa
kanttarelli-savuporokeittoa.
Jennan ja Annikan ruoka oli jäähtymässä ja sillä aikaa he katselivat jotakin muumeja tai muita juttuja.
Jenna ja Annika olivat hävinneet muualle ja jättäneet Johannan yksin.
Kotiinlähtö
Jossakin vaiheessa tuli sitten aika lähteä kotiin. Sain jänispuvun päälleni ja minut nostettiin autoon. Kävimme vielä sanomassa toisessa mökissä asustaville näkemiin ja sitten lähdettiin.
Kotiinlähtö. Monta kilometriä edessä. Vaari jäi huolehtimaan suksistaan
Jossakin laulussa lauletaan että: "Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria..." Olen kyllä sitä mieltä, että eivät ne kaupungin kadut niin pitkiä ole. Täällä pohjoisemmassa ja varsinkin maaseudulla ne kadut vasta pitkiä ovatkin. No, niitä pitkin pääsee ainakin kotiin. Ja sinne on kiva palata. Taidan taas vetää jokusen tunnin unet.
Ja tie vain jatkuu ja jatkuu... Kotiin asti.