Joulu 2002JouluaattoIhmiset (aikuiset) puhuivat kovasti jostakin Joulusta ja tekivät muutenkin kaikkea sellaista mitä ei normaalisti tehdä. Kun tuo ihmeellinen päivä sitten koitti, niin sain seurata aikamoista näytelmää. Seurasin ihan tarkkailevan sivustakatsojan roolissa miten jotkut söivät itsensä aivan ähkyksi. Minä, joka olin tuolloin viiden kuukauden ja yhtä monen päivän ikäinen, osasin ja ymmärsin sylkäistä tuttipullon pois suustani kun vatsa tuli täyteen. Nuo aikuiset sen sijaan söivät kuin ruokaa eivät koskaan olisi saaneetkaan. Toivottavasti joskus oppivat. Sitten tuli sellainen vaihe, että sain rapistella papereita. Se oli kivaa. Taas aikuiset toimivat oudosti heittämällä nuo paperit suureen pahvilaatikkoon ja ottamalla niiden sisältä jotakin tylsää käteensä. Eivät ne oikein tajua asioita. Tässä muutama kuva, jotta pääsette kärryille siitä touhusta.
Jossakin vaiheessa minä väsyin ja menin isän kanssa nukkumaan. JoulupäiväSeuraavana aamuna kun heräsin, niin etsin itselleni rapisteltavia papereita. Turhaan. Kaikki oli viety pois. Harmin paikka. Rupesin tutustumaan niiden sisällä olleisiin asioihin. Niitä oli aika paljon erilaisia juttuja. Alla on kuvia muutamasta karvalelusta, vaikka sain minä paljon muitakin lahjoja. Olin varmasi ollut kiltti. Kiitos vain kaikille.
Meinasin kyllä pyytää isää ottamaan kuvia muistakin lahjoistani, mutta näkyy makaavan tuolla sohvalla suklaarasiapinon takana, joten en viitsi häiritä. Menen päiväunille. Mukaani otan Susanna-kummitädiltä saadun pikkuisen norsun, jonka oranssi väri miellytti minua kovasti.
Minun osaltani tämä koohotus saisi riittää, mutta taitaa se pari päivää vielä jatkua. Kyllä minä kestän. [<<
Etusivu]
[Kuusamossa >>] |